Hyvinvointitarinani
Moikka! Ja kiva, kun oot lukemassa tätä uutta blogi-tekstiä. Toivon, että saat tästä jotain vinkkejä omaan arkeen ja kuulet samalla taustaa omasta tämän hetken hyvinvoinnistani.
Olen ollut lapsesta asti kova suorittamaan ja tekemään asioita mieluummin täysillä, kuin puolitiehen jättäen. Olen pelannut salibandya 9-vuotiaasta aina reilu parikymppiseksi asti. Siihenkin aikaan mahtui mm. ylikunto, siitä toipuminen sekä useampi urheiluvamma. Salibandyn pelaaminen jäikin taka-alalle juuri noiden urheiluvammojen ja niistä kuntoutumisen vuoksi.
Koulumenestystä olen aina pitänyt tärkeänä ja lukioon asti se olikin super tärkeä asia - urheilun rinnalla. Lukiossa aloin pohtimaan, että ei ne numerot, kokeen tai kurssin arvosana kerro siitä, mitä osaan tai en osaa. Joku vain saa tuotettua kokeeseen päänsä sisällön - toisille se on hankalampaa. Lukiossa ja sen jälkeen fysioterapeuttiopinnoissa keskityin pääosin niihin kursseihin, jotka minua oikeasti kiinnosti. Usein piti muistutella itselle, että ei kaikkea voi tehdä 100%, vähempikin riittää ja itselle täytyy antaa armoa.
Ja miksi kerron tätä? Opintojen jälkeen työelämässä huomasin, että uutta ja itselle tärkeää asiaa - on se sitten opiskelu, työ tai urheilu - on vaikeaa tehdä puolitehoilla. Sairastuin työuupumukseen puolen vuoden työssä olon jälkeen, mistä syyllistin vahvasti itseäni. Tämän kokemuksen jälkeen matkaani on tullut mukaan terapia. Lähes puoli vuotta säännöllistä terapiaa auttoi minua uskomaan itseeni uudestaan ja pääsemään kiinni omien ajatusteni syistä ja taustoista.
Työstä irtisanoutumisen jälkeen aloitin opiskelut hierojakoulussa. Opiskelu oli rennompaa, itseä ei tarvinnut verrata muihin ja omaan osaamiseen uskottiin. Paljon siis vaikuttaa myös se, millaisia ihmisiä ympärillä on. Opintojen rinnalla kulki mukana itselle löydetyt hyvinvoinnin kulmakivet: liikunta, uinti, luonto ja tärkeät ihmiset ympärillä.
Yrittäjyyteen on näin ensimmäisen puolen vuoden aikana mahtunut paljon, itseensä ja omaan osaamiseen oli uskottava, eihän muuten koko yritystä edes olisi. Paljon on siis mielen sisällä tapahtunut asioita ja koenkin, että henkinen kasvu on ollut valtavan suurta viimeisen vuoden aikana. Toisaalta, palasin jälleen terapiaan (ennen kuin kivi oli päässyt pyörimään liian kovaa mäkeä alas ja sen vauhtia vielä pystyi hidastamaan). Kannustankin siis kaikkia, myös sinua, joka nyt luet tätä tekstiä, käymään terapiassa. Edes kerran ja ilman mitään konkreettista syytä, terapia usein avaa silmiä omalle elämälle ja asiat voi nähdä monella eri tapaa. Henkisestä hyvinvoinnista on yhtä tärkeää pitää huolta, kuin fyysisestä hyvinvoinnista!
Tämä teksti tuli kirjoitettua yhdeltä istumalta, eli asiaa siis tästä aiheesta riittäisi pidempääkin. Mutta ei ole tarkoituksena väsyttää lukijaa aivan täysin - vaan kertoa avoimesti omaa taustaa ja auttaa ihmisiä pohtimaan myös omaa elämäänsä. Siiis: keskity itseesi, ajattele itseäsi ja suo itsellesi tärkeitä asioita. Älä kuitenkaan ylpisty liikaa, vaan pidä homma tasapainossa - se on vaikeammin sanottu kuin tehty: tasapaino.
Seuraavaan kertaan, moikkuuu!
Terkuin,
yrityksen takana oleva yrittäjä Elina